Uzbekistanin alue on ollut asuttua jo varhain ja Keski-Aasiassa sijaitsevaa aluetta ovat historian aikana hallinneet useat eri valloittajat. Alue oli 500-luvulla turkkilaisten paimentolaisten elinaluetta, ennen kuin sen valtasivat 700-luvulla arabit, tuoden mukanaan islaminuskon. 1200-luvulla alueen valloittuvat mongolit ja 1300-luvulla valtaa pitivät Timur Lenk ja hänen jälkeläisensä. Timuridien aikana Samarkandista kehittyi Keski-Aasian merkittävin taloudellinen ja sivistyksellinen keskus.[1]
1500-luvulla Timur Lenkin luoma valtakunta alkoi heikentyä ja alue jakaantui uzbekkien hallitsemiksi kaanikunniksi. Venäjän keisarikunta valloitti Buharan, Hivan ja Kokandin kaanikunnat 1870-luvulla. Venäläisten vallassa uzbekit joutuivat osaksi Neuvostoliittoa ja alueesta muodostettiin Uzbekistanin sosialistinen neuvostotasavalta. Uzbekistan itsenäistyi Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena vuonna 1991.[1] Maan ensimmäiseksi presidentiksi nimettiin Islom Karimov, joka hallitsi maata autoritaarisin ottein kuolemaansa asti.[2]